Historia

TÄSTÄ SE ALKOI TURUSSA 1987

Vuoden 1987 kesällä sain ensikosketuksen paintball:iin, tai siis silloiseen “splättikseen”. Olin lomalla intistä kaverini mökillä, jossa oli kaksi splatmaster-asetta sekä muut tarvikkeet. Siinä sitten “pienessä sievässä” aloimme pelata kaksintaisteluita uimahousut ainoina vaatteina… ja kuinkas kävikään; heti ensimmäisessä taistelussa sain osuman vasempaan käsivarteeni, ja se SATTUI, oikeasti. Olin täysin myyty näille “splättis-aseille”, sillä tuskahan on suloista?

Seuraavalla lomalla painuin ensitöikseni ostoksille, koska pakkomielle oli vallannut minut. Siihen aikaan Turussa oli yksi liike, josta kyseisiä vehkeitä sai ostaa. Tarjolla oli vain legendaarisia vihreitä muovisia SPLATMASTER-aseita. Hintaa kyseisellä pakkauksella oli 620 markkaa, sisältäen aseen lisäksi perinteiset “työmies” -malliset suojalasit. Hiilidioksidi-kapselit maksoivat silloin 6 markkaa ja väripallot maksoivat VAIN 2,80 markkaa / kappale. Pallot myytiin tuubeissa, joissa niitä oli 10 kappaletta. Kun ostit neljä tuubia palloja, oli hinta “kohtuulliset” 100 markkaa. Jokainen voi vain kuvitella, ettei silloin paljoakaan turhia ammuskeltu! Sain myös vanhemman pikkuveljeni hankkimaan “splättis-kamat”, joten meitä oli jo neljä, jolla kullakin oli ase, ja pelit senkuin vaan suurenivat eli kaksi vastaan kaksi!

Keväällä 1988 saimme tietoomme, että Espoossa toimi American Game -niminen liike, joka myi parempia aseita. Siispä puhelin käteen ja tapaamista sopimaan. Americam Game toimi silloin Espoossa Soukanahde -nimisessä lähiössä erään kerrostalon kellari-tiloihin tehdyssä toimistossa. Paikan päällä saimme kahvia ja pullaa, sekä melkein raamattua vaikuttavamman lehden: ACTION PURSUIT GAME:n. Silmät pyörivät päässä ja kuola valui suusta sitä lukiessamme. Reilun puolen tunnin pähkäilyn ja Roman Jakiminskin suosittelun jälkeen päädyin tilaamaan pumpputoimisen PMI PIRANHA -aseen 3,5 oz hiilidioksidipullolla ja 40 pallon panossäiliöllä. Olo oli kuin maailman omistajalla, vaikkakin lompakko oheni 2800 markan edestä. Kuukauden päästä haimme tilaamamme aseet ja ostimme myös “kunnon” maskit eli JT:n lasit, joissa oli suun ja nenän peittävä suojalevy. Palloja ostimme 50 tuubin laatikollisen, jolloin kappalehinnaksi jäi VAIN 1,40 markkaa. Ei muuta kun takaisin Turkuun pelejä järkkäämään…

Teimme monisteita, joita levittelimme kouluihin ja nuorisotiloihin ja sitä kautta rupesi yhteydenottoja tulemaan hitaasti mutta varmasti. Olimme saaneet Raision kaupungilta Huvilinnun legendaarisen metsä-alueen pelikäyttöömme, joka vuoteen 2000 asti palveli meitä ja monia muita SM-liigan ja muiden turnausten merkeissä. Oikein kunnolla pelit alkoivat oikeastaan vasta 1989 alkutalvesta, sillä samana syksynä Turkuun aukesi Vihreä Baretti -niminen liike, joka army-kaman lisäksi myi “splättis-kamoja”. A3 -kokoiset mainoksemme kyseisen liikkeen ovessa ja ikkunoissa siis tuottivat tulosta. Vuoden 1990 kesänä harrastajia alkoi olla viikonloppuisin parhaimmillaan jopa 60 henkeä ja pelit sen mukaisia. SAIRAAN MAKEETA!!! Vuosi pelailtiin, ja sen aikana pallon hinta tippui jo 0,90 markkaan, eikä se tullut enää tuubeissa vaan pusseissa kuten tänäkin päivänä.

Vuosi 1991 muutti lopullisesti elämämme “splättiksen” suhteen, sillä kasasimme innostuneimmista kavereista joukkueen ja lähdimme ensimmäisiin kisoihimme. Kisat pidettiin Riihimäellä Lempivaara leirintäalueen maastossa. Kisat olivat American Game:n järjestämä SM-turnaus. Silloisen joukkueen koko oli 15 miestä. Tällöin näimme ensimmäistä kertaa KRONON ja PUOLIAUTOMAATTISET ASEET. Meillä oli joukkueessamme 9 splatmasteria, 1 rapide ja 5 pumppuasetta, joten kyyti oli kylmää ja kovaa… Pelien jälkeen: 4 tappiota ja 2 voittoa, mietimme missä meni vikaan. Vastaus oli yksiselitteinen: tarvitaan paremmat aseet ja systeemit! Ja siitä alkoi loputon varustelu… Heti seuraavana päivänä tilasimme 25 kpl TIPPMANN 68 SPECIAL -puoliautomaattiasetta ja sen jälkeen onkin “asevarustelusta” tullut pakkomielle. Kuten kaikki tietävät, pitäisi jatkuvasti saada nopeampia ja tarkempia aseita…valitettavasti olemme sen itsekin huomanneet ja se kyllä näkyy ja tuntuu lompakossa.

Harrastus on siis muuttunut 16 vuoden aikana TODELLA PALJON, mutta alkuperäinen hauskuus “pyssypelejä” kohtaan ei ole poistunut vaan päinvastoin jopa kasvanut. Olen seurannut Suomen paintball -historiaa hyvin läheltä, sillä olen vuodesta 1994, eli SM-liigan alusta asti, ollut enemmän tai vähemmän mukana järjestelyissä sekä tietysti pelaamassa. Parempaan suuntaan harrastus on koko ajan mennyt ja näyttää onneksi menevänkin. Nykyään meillä on lajiliitto takanamme ja paintball mielletään jo “kunnon” urheiluksikin niin maailmalla kuin meillä Suomessakin. Hinnat, varsinkin pallojen suhteen, ovat laskeneet tuona aikana TODELLA PALJON, kun vuonna 1987 sai palloista maksaa 2,80 markkaa kappaleelta, niin vuonna 2003 pallon hinta on enää 0,18 markkaa kappaleelta. Rahaa palloihin kuluu tänä päivänä kuitenkin yhtä paljon tai enemmänkin, sillä “määrä tuntuu korvaavan laadun”. Yhä useammat Suomalaiset joukkueet suuntaavat ulkomaille suuriin kansainvälisiin kisoihin tavoittelemaan kultaa ja kunniaa, sekä hyviä raha- / tavara-palkintoja. Myöskään ns. roolipelejä / skenariopelejäkään ei onneksi ole unohdettu vaan niitäkin järjestetään muutamia suurempia vuosittain. Se on hyvä asia, sillä pelaaminen muussakin kuin kilpamielessä on erittäin hauskaa ja haastavaa.

Enpä olisi harrastukseni alkuaikoihin voinut kuvitellakaan mitä kaikkea vuosien varrella on tapahtunut paintball:in saralla tai mitä mahtaa tulla tapahtumaan seuraavan 16 vuoden aikana, mutta hauskaa ja haastellista on ollut. Se on pääasia ja sen voin taata!!! Ei muuta kuin tsemppiä kaikille paintball:sta kiinnostuneille ihmisille, sillä voin omasta kokemuksesta sanoa, että olette valinneet hienon, hyvän ja hauskan harrastuksen.

Raisiossa 05.01.2003

Kai Siltala
Puheenjohtaja
Dream Team ry